Kuvat, jotka inspiroivat meitä.

Näin ammattikoulun aloitukseksi saimme tehtävän valita kolme teosta, jotka sitten postaisimme tänne. Kävimme Salon taidemuseo verturitallissa katsomassa Stefan Bremerin, Keskeltä ja Täysillä näyttelyä. Näyttelyn valokuvia oli otettu varhaisimmiltaan 1970-luvulta. Bremer oli tuonut viimehetkellä kuvuia Suomen jääkiekon maailmanmestaruusottelun juhlasta.

Ensimmäisen kuvan piti kuvata minua tavalla tai toisella. Valitsin kuvan nimeltä Sininen laskeuma. Minun tuli valittua tämä kuva varmasti sen takia, että se oli sekainen ja epäselvä. Sitähän tämä uuden kouluvuoden aloitus on ollutkin, pelkkää sekasortoa. Vaikka minulla on ollutkin aika hauskaa.

Stefan Bremer-Sininen laskeuma

Toinen kuva piti valita siten, että kehtaat esitellä sen parhaalle ystävälle, vanhemmalle tai puolisolle. Päätin valita teoksen nimeltään Uusia seinäkirjoituksia naisten parakissa Bremerin Holokausti sarjasta. En oikein tiedä miten kuvailla tätä teosta. Se on vain jollakin tapaa kaunis. Toisaalta surullinen, olivathan nuo joidenkin naisten viimeiset kirjoitukset, viimeiset muistot. Kuitenkin kuvassa loistaa toivo paremmasta elämästä.

Stefan Bremer-Uusia seinäkirjoituksia naisten parakissa

Kolmannen kuvan piti yllättää minut jollakin tavalla. Teos on nimeltään Raihnainen kettu reaktori 7 edustalla, sarjasta Chernobyl. Kuva yllätti minut koska juuri ketään järkevä ihmiskunnan edustaja ei haluaisi asua Chernobylin edustalla, mutta pieni kettu haluaa. Toisaalta tuo kettu ei varmasti tajua, että paikka on radioaktiivinen. Tätä kuvaa piti kuvailla kymmenellä adjektiivilla. Ne adjektiivit voisivat olla; toiveikas, yllättynyt, surullinen, kolkko, aavemainen, yksinäinen, vaarallinen, toivoton, hiljainen ja lopullinen.

Stefan Bremer-Raihnainen kettu reaktori 7 edustalla